Tämä entinen maalaiskylän keskus on yllättävän sotkettu ja vandalisoitu, ottaen huomioon sen sijainnin lähes keskellä-ei-mitään. Sen historia koulurakennuksena on yllättävän lyhyt, mutta edelleen se tavallaan täyttää tehtävänsä kokoontumispaikkana ja kulttuurikeskuksena. Pellavapäiset oppilaat ovat vain vaihtuneet kaljoitteleviin nuoriin, väriliidut spraymaaleihin ja pesäpallo softaukseen.
Oppilaiden pitkien ja hankalien koulumatkojen helpottamiseksi rakennettiin 1930-luvun alussa ensin luokkahuoneen, käsityösalin, koulukeittolan, eteisen ja kaksi opettajan kamaria sisältänyt koulurakennus. 1950-luvun suuret koululaisikäluokat kannustivat rakentamaan kouluun siipirakennuksen, johon sijoitettiin yksi luokkahuone, miesopettajan asunto, vahtimestarin asunto sekä yhdistetty veisto- voimistelu- ja juhlasali. Laajennusosa vihittiin käyttöön 1956. Laajennusta oli alunperinkin vastustettu, koska jo tuolloin oppilasmäärien vähentyminen oli näköpiirissä, ja vuonna 1961 kansakoulutoiminta rakennuksessa päättyikin. Vielä vuodet 1961-1966 rakennuksessa toimi kansalaiskoulu, ja sen jälkeen koulu oli vielä 1970-luvullakin asuinkäytössä, ja myöhemmin siinä oli jotain yritystoimintaakin. Alkuperäinen osa on paremmassa kunnossa, mutta laajennusosan katto ei ole hoitamattomana kestänyt, ja sisään päässyt vesi on kastellut mm. aikoinaan tarkasti varjellun voimistelusalin lattian.
Koulu poltettiin vandaalien toimesta kivijalkaan asti toukokuussa 2012.
Vierailtu toukokuussa 2008