Ränsistynyt, lähes lahonnut, pieni harmaa rakennus erittäin kauniin kosken rannalla. Kosken virtausta on myöhemmin muutettu kalastusta silmällä pitäen, ja tästä syystä rakennuksen pystyi lähes kiertämään kuivin jaloin. Vain vanha poistouoma oli esteenä. Vanhat kiviset patoarkut on Museoviraston toimesta määritelty arvokkaiksi, ja melko massiivisia ne ovatkin.
Itse rakennus ei tosiaan houkuttanut juuri lähempään tuttavuuteen. Alakautta pääsi läpi, yläkerta kenotti kallellaan niin, että melkein jännitti kurkkia sisälle kaatuneen seinän kautta, Koneet ovat kuitenkin vielä tallella, ja kenties yläkerran saha löytää itsensä vielä lähivuosina alakerrasta.
Vierailtu toukokuussa 2009.