Houruinhoitolan (tällä nimellä sitä virallisesti tosiaan kutsuttiin) saatiin valmiiksi juuri 1800-luvun puolella, ja valmistuttuaan se oli malliesimerkki vaivaisten hoidosta. Se oli monella tapaa omavarainen, ja sillä oli myös oma kirkko ja hautausmaa. Vanhojen säädösten mukaan mielisairaita ei saanut haudata tavalliseen kirkkomaahan, liekö syynä ollut se, että mielisairauden epäiltiin olevan itsensä saatanan tekosia. Joka tapauksessa tälle pienelle hautausmaalle harjun kupeessa on haudattu 426 potilasta vuosina 1902-1964. Sairaala on edelleen käytössä, samoin sen kirkko, mutta hautausmaa alkaa olla melkoisen unohdettu. Suurin osa hautamuistomerkeistä on varmaankin ollut puisia ristejä, ja aika on ne kuluttanut. jäljelle jääneetkin vaatisivat parempaa huomiota.
Hautausmaista riittää aina kummitustarinoita, ja etenkin niitä riittää silloin, kun haudatut eivät ole olleet täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Tämän hautausmaan kohdilta ei kuulemma kannata ottaa liftaria kyytiin, se katoaa takapenkiltä. Paikalla liikkuu tietysti haamuja erilaisten valojen kanssa, ja lähimetsistä kuuluu ulvontaa. Ken ties, kenties.
Vierailuaika toukokuu 2009